Kuukausi: huhtikuu 2025

Statussymbolien merkityksen inflaatio

Olin joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla hyvin omituisissa bileissä. Bileiden pitäjä ja suurin osa vieraista olivat miljonääriperheiden kasvatteja. Elettiin kuumaa brittipopin aikakautta. Bileissä soitettiin Bluria, Pulpia, Oasista ja bileiden emännän suosikkia Republicaa. Mutta omituisiksi bileet tekivät miljonääriperheiden jälkikasvun pukeutuminen ja käyttäytyminen, joka oli lainattu suoraan brittiläisen työväenluokan tyylikirjasta. Röökipaikalla kaksi näistä nuorista keskusteli jostain brittiläisestä jalkapallojoukkueesta, joka … Jatka lukemista Statussymbolien merkityksen inflaatio →

Spinozasta: Spinozan Jumala

Kun Albert Einsteiniltä kysyttiin hänen käsitystään Jumalasta, niin hänen vastauksensa kuului seuraavasti: "Uskon Spinozan Jumalaan, joka ilmenee kaiken olemassa olevan harmoniassa, en Jumalaan, joka huolehtii ihmiskunnan kohtalosta ja teoista." Einstein omaksui Spinozan Jumalasta panteistisen tulkinnan. Kysymys siitä oliko Spinoza teisti, ateisti vai panteisti riippuu pitkälle siitä näkökulmasta, josta hänen käsitystään Jumalasta lähdetään tulkitsemaan. Yleensä Spinozaa … Jatka lukemista Spinozasta: Spinozan Jumala →

Kirjallisuus, kirjoittaminen ja elämä

On sanottu, että alkoholi on niille, joille tämä maailman on liikaa; huumeet niille, joille maailma ei riitä. Kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Mutta maailman riittämättömyys ei voi olla ilman maailman painon tunnetta. On kuitenkin suuri ero tuntea tämä paino ja vajota sen seurauksena prosessin keskeytymiseen, estymiseen tai tukkiutumiseen. Minun ykköshuumeeni on aina ollut kirjallisuus ja kirjoittaminen. Lapsena … Jatka lukemista Kirjallisuus, kirjoittaminen ja elämä →

Spinozasta: Sub rosa

Filosofian historia on täynnä pieniä yksityiskohtia filosofien henkilökohtaisesta elämästä, jotka suurin osa ammatifilosofeista sivuuttavat merkityksettöminä. Etenkin suomalaisessa filosofiassa tämä filosofian historian laiminlyönti on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mielestäni tämä kertoo suuresta mielikuvituksen puutteesta ja vielä katastrofaalisemmasta puutteesta luovuudessa. Mutta se kotimaisen filosofian filosofisesta kyvyttömyydestä, koska aiheenamme on Spinoza. Ja ennen kaikkea tällä kertaa kohdistamme katseemme … Jatka lukemista Spinozasta: Sub rosa →

Taantuneet nihilistit

Perinteisesti oikeistoa on luonnehdittu seuraavasti: poliittinen suuntaus, johon usein liitetään asioiden vallitsevan tilan suosiminen, yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien korostaminen kollektiivisten oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen. Tämän lisäksi hallintoa on haluttu rajoittaa mahdollisimman paljon. Myös talouteen ei saisi puuttua kuin äärimmäisissä tapauksissa (eikä oikein silloinkaan). Kontroversiaalisinta ja itselleni vastenmielisintä on epätasavertaisuuksien hyväksyminen luonnollisina ja yhteiskunnallisesti tarpeellisina ilmiöinä. … Jatka lukemista Taantuneet nihilistit →

Tekijän kuoleman paluu?

Palaan edellisen kirjoituksen teemaan. Tiedän varsin hyvin, että en ole ainoa, joka kipuilee nykyisessä median ilmanalassa. Nämä ajat eivät ole ystävällisiä perinteisen kirjallisuuden ystäville. Kun kirjailijoista tulee tärkeämpiä kuin itse kirjallisuudesta ja fiktio korvautuu "autofiktiolla", niin jossain vaiheessa on saavutamme sietokyvyn saturaatiopisteen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että niin harva ihminen on oikeasti mielenkiintoinen. En … Jatka lukemista Tekijän kuoleman paluu? →

Tekijän ylösnousemus

"Tekijä on kuollut", julisti Barthes vuonna 1968. Hän ei voinut ennakoida, että yli 50 vuotta myöhemmin tekijä nousisi haudastaan kummittelemaan pahemmin kuin koskaan. Kun olin opiskelija 1990-luvulla Suomen yliopistoissa eli voimakkaana ranskalainen keskustelu tekijän kuolemasta. Tämä keskustelu tietenkin perinteisen Suomi-meiningin mukaisesti oli noin 30 vuotta ajasta jäljestä. Mutta keskeisenä tämän debatin "auktoriteettina" toimi Roland Barthes … Jatka lukemista Tekijän ylösnousemus →