Olen aikaisemminkin kirjoittanut sarjaa Spinozasta. Mutta miksi palata vanhaan, kun voi aloittaa alusta uudestaan. Ja jokainen aloitus alkaa keskeltä. Mutta se siitä…
Spinozan elämästä tiedetään itse asiassa hyvin vähän. Viimeisten vuosikymmenien aikana tutkimus on tuonut jonkin verran lisää tietoa tästä filosofian ”suuresta yksinäisestä” ja ”radikaalista”. Tästä saamme kiittää hyvin pitkälle Steven Nadlerin hienoja teoksia. Mutta keskeisin Spinozan elämää koskeva yksityiskohta on hänen karkotuksensa juutalaisesta yhteisöstä heinäkuun 27. päivä 1656. Tuolloin 23-vuotias Spinoza pudotettiin tyhjän päälle.
Mutta miksi vapaamielisessä Amsterdamin kaupungissa reagoitiin näin voimakkaasti nuoren miehen ajatuksiin? Tähän on kaksi keskeistä syytä. Toinen on poliittinen ja toinen filosofinen. Aloittakaamme poliittisen syyn valottamisesta.
Krypto-juutalaiset
Me tiedämme Spinozan olleen Portugalista paenneiden marano-juutalaisten jälkeläinen. Itse asiassa kummatkin Spinozan vanhemmista oli paennut juutalaisvainoja Alankomaiden Hollantiin muutama vuosi ennen Spinozan syntymää 1632. Jotta ymmärrämme tätä vaellusta, on palattava aina 400-luvulle asti. Tuolloin Pyrenneiden niemimaasta (Espanja ja Portugalia) tuli juutalaisten asuttama. Itse asiassa tämä alue oli täysin islamilaisen kulttuurin kyllästämä.
Jossain vaiheessa 1300-luvun lopulla kristityt alkoivat vallata alueita Pyrenneiden niemimaalta. Juutalaiset liittoutuivat islamilaisten kanssa puolustamaan aluetta (mikä on suorastaan irvokasta nykyisessä tilanteessa). Valitettavasti tämä osoittautui lopulta virheeksi, kun islamilaiset ajettiin pois alueelta. Juutalaiset jäivät, mutta heitä alettiin vainota. Espanjan kuningaskunta antoi heille kaksi vaihtoehtoa: kääntyä kristityiksi tai kuolla.
”Marano” tarkoittaa espanjaksi sikaa. Pilkkanimi tarkoitti sikaa (pakotetusti) syövää juutalaista. Osa juutalaisista eli ulkoisesti kristittyä elämää, mutta suljettujen ovien ja ikkunoiden sisäpuolella he harjoittivat juutalaista uskontoa. Tämän takia heitä kutsutaan myös krypto-juutalaisiksi. Taloissa, joista ei noussut savupiipusta savua lauantaisin (koska juutalaisen uskon mukaan sapattina ei saanut sytyttää tulta), tiedettiin elettävän juutalaisen tavan mukaan. Espanjan kuningas huone määräsi 1470 juutalaiset elämään omilla alueillaan erillään muista. Samalla perustettiin inkvisitiolaitos, joka vainosi julmasti kerettiläisiä (lähinnä kristityiksi kääntyneitä juutalaisia).
Lopulta maaliskuun 31. päivänä 1492 Espanjan kuningashuone määräsi maan puhdistettavaksi juutalaisista neljässä kuukaudessa. Tuhat vuotta alueella asuneet juutalaiset joutuivat maanpakoon. Suurin osa heistä ei ollut matkustanut koskaan oman paikkakunnan ulkopuolelle. Portugali antoi juutalaisten tulla maahan, mutta neljä vuotta myöhemmin maan kuningashuoneensa antoi samanlaisen määräyksen poistua maasta. Alkoi useisiin kohteisiin kohdistunut maastamuutto.
Kummatkin Spinozan vanhempien suvuista asettuivat lopulta Hollantiin Amsterdamiin. Protestanttinen Hollanti oli taistellut itsensä eroon Espanjan kuninkaan käskyvallasta ja maassa ykkösvihollisen paikkaa piti katolinen kirkko ja täten kaikki katolilaiset. Juutalaiset otettiin vastaan, mutta ei mitenkään avosydämin. He saivat elää omaa elämäänsä, kunhan eivät aiheuttaneet vaikeuksia.
Krypto-juutalaiset olivat harjoittaneet omaa uskontoaan suljetuissa tiloissa ja erillään muista juutalaisista sukupolvien ajan. Tämä oli muuttanut heidän tapojaan hyvin omituiseen suuntaan, joka tietenkin järkytti perinteistä juutalaista uskontoa harjoittaneita juutalaisia. Uskonnon puhtauden takaamisen takia perustettiin juutalainen koululaitos Talmud Torah, jonka korkea taso herätti paljon huomiota.
Spinoza oli tämän koululaitoksen kasvatti ja kertomaperinteen mukaan yksi sen menestyneimmistä oppilaista. 1600-luvun puoliväli merkitsi samalla Alankomaiden kulta-aikaa. Kauppa teki maasta rikkaan ja yksi keskeisimmistä tekijöistä tässä oli juutalaisten laajat kontaktit ympäri maailmaa. Vanhat siteet Espanjasta paenneisiin kohtalontovereihin eivät olleet katkenneet. Spinozan isä toi maahan kuivattuja hedelmiä Portugalista.
Mutta juutalaiset olivat omien kokemustensa takia jatkuvasti epäileväisiä hollantilaisia kohtaan. Mikään ei taannut, että vainot eivät alkaisi sielläkin. Keskeisintä oli, että juutalainen yhteisö ei herättänyt syitä vainolle. Spinoza eli keskellä suurta vapauden aikaa ja oli yhteydessä juutalaisen yhteisön ulkopuolelle. Talmud Torahin tähtioppilas ymmärrettävästi sai vaikutteita uusista filosofisista ja tieteellisistä suuntauksista, jotka kulkeutuivat maahan muualta maailmasta.
Juutalaisten kaikkein kovin rangaistusmuoto oli cherem eli karkotus yhteisöstä. Yleensä se oli väliaikainen, jolla ojennettiin kuritonta jäsentä. Pahinta oli, jos juutalainen järkyttäisi hollantilaisten protestanttista uskontoa. Ja juuri tähän Spinoza syyllistyi. Mutta ennen elinikäisen cheremin julistamista hänelle tarjottiin merkittävää rahasummaa. Tämä ei kääntänyt Spinozan päätä. Lopulta hänet kirottiin ulos yhteisöstä. Kyseessä oli ennen kaikkea poliittinen teko, jolla haluttiin estää yhteentörmäys vallitsevan kulttuurin kanssa. Se oli eräänlainen ennakoiva varotoimi kulttuurisodan välttämiseksi.
Materiaalinen Jumala
Se, mikä tekee Spinzosta edelleen omalaatuisen ajattelijan, on poliittisen ja filosofisen kietoutuminen yhteen. Ajattelu ja siitä johdettava poliittinen toiminta ovat yhtä ja samaa radikaalia jatkumoa.
Nykyaikaisen lukijan näkökulmasta voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi Spinozaa pidettiin radikaalina ateistina aikoinaan. Hänen Etiikan ensimmäinen kirjahan käsittelee Jumalaa, jonka olemassaoloa ei kielletä laisinkaan. Spinozan Jumala on vielä ääretön ja kuolematon… ikuinen.
Jumalalla ymmärrän absoluuttisen ääretöntä olentoa, toisin sanoen äärettömästä määrästä attribuutteja koostuvaa substanssia, joista kukin ilmaisee ikuista ja ääretöntä olemusta. (E, I, määr. 6)
Mutta jo tämä määritelmä sisältää skandaalin siemenen. Absoluuttisen ääretön substanssi, joka koostuu äärettömästä määrästä attribuutteja, on tämänpuoleinen. Spinozalle Jumala ja meidän maailmamme on yksi ja sama asia.
Perinteiseen kristittyyn näkemykseen kuului voimakas kahden maailman malli. On tämä meidän materiaalinen maailmamme ja Jumalan valtakunnan tuonpuoleisuus. Jumala on luonut materiaalisen maailman, mutta ei ole sitä. Jumala on jotain korkeampaa. Jumalalla on kaikki valta ohjata tämänpuoleista maailmaa tuonpuoleisuudesta.
Kahdella substanssilla, joilla on eri attribuutit, ei ole keskenään mitään yhteistä. (E, I, prop. 2)
Tässä Etiikan alkusivuilla Spinoza sanoutuu irti meille tutusta käsityksestä Jumalasta. Jos Jumala ei olisi tämänpuoleinen, niin se ei voisi mitenkään vaikuttaa meidän maailmamme kulkuun. Jumala on siis materiaalinen!
Yhteentörmäys on siis kiistaton ja voidaan sanoa, että jopa äärimmäinen. Mutta tämä ei riitä Spinozalle. Jumala ilmaisee (lat. exprimit) itsensä maailmassa. Tämä on se seikka, jolle Deleuzen toinen väitöskirja Spinoza et le problème de l’expression (1968) perustaa villin tulkintansa.
Jumala ilmaisee itsensä maailmassa sen sisältämä rationaalisuutena eli järjestyneisyytenä. Mutta tätä maailman ”järjellisyyttä” ei pidä sekoittaa ihmisen ymmärtämään järjellisyytenä, koska ihminen on pelkkä osa maailmankaikkeutta. Ihmisen rajallinen käsityskyky ei kykene koskaan saavuttamaan koko maailmankaikkeuden ”toimintaperiaatetta”. Jo pelkästään siitä yksinkertaisesta syystä, että me kykenemme käsittämään ainoastaan kaksi Jumalan (eli maailmankaikkeuden) attribuuteista – materiaalinen ja henkinen (eli psykologinen). Jumala muodostuu Spinozan mukaan äärettömästä määrästä attribuutteja.
Spinoza oli aikanaan vaarallinen ajatelija. Sitä hän on edelleen. Etiikka ei ollut pelkkä filosofinen teos, vaan se oli Spinozan vaihtoehtoinen Raamattu. Sen oli tarkoitus korvata vanha ja pölyttynyt pyhä kirja, jollakin maallisemmalla ja raikkaammalla. Ja sitä se on edelleen. Etiikka on röyhkeä hyökkäys Raamatun kimppuun ja samalla sotahuuto kaikkia (ei ainoastaan juutalaista tai kristittyä) perinteisiä uskontoja kohtaan. Jumala on tämänpuoleinen ja mitään muuta äärettömyyttä ei ole. Ja ennen kaikkea meillä ihmisillä ei ole osallisuutta tästä ikuisuudesta muina kuin aineen hiukkasina, joista me koostumme. Koko meidän kokemamme hetki ikuisuutta (eli elämä) on pelkkään laina-aikaa, jonka palautusaika saavuttaa meidät kuolemassa.
Tämän takia Spinoza oli karkotettava ja kirottava – cherem!
Yksi vastaus artikkeliiin “Spinozasta: karkotus”