Valmistujaispuhe, joka jäi pitämättä

Tapasin rakkaan ystäväni noin 45 vuotta sitten. Kasvoimme samoilla pihoilla ja meitä kumpaakin yhdisti se tekijä, että olimme perheidemme ainoat lapset. Ei ollut sisaruksia, joiden kanssa jakaa elämän taakkaa, mutta ei haitannut, kun oli kaveri. Olen myös ystäväni pojan pakanakummi. Valitettavasti välillämme on maantieteellisesti vähän turhan pitkä matka ja en täten ole kyennyt osallistumaan kummipoikani elämään sillä intensiteetillä kuin olisin halunnut.

Mutta keskeisiin elämän rituaaleihin olen saanut onneksi osallistua. Viimein koitti myös lakkiaiset. Huonoa vastustuskykyäni uhmaten matkasin Helsingistä Ouluun. Tietenkin siinä kävi kuten näissä tapauksissa aina käy… joku hyppykuppa tarttui ja en voinut olla koko aikaa juhlissa. Alustavasti suunniteltu puhe jäi pitämättä. Joten kirjoitetaan se ylös, ettei kokonaan jää pitämättä.

Alustukseksi sen verran, että ostin lahjaksi Hymy. Mitä ajattelun ajattelu on ja tuo (2024). Saarinen oli minulle vastavalmistuneelle ylioppilaalle vuonna 1990 suuri innoittaja, mutta teokseen sisältyy syvempi sanoma. Annoin kummipojalleni kaksi ohjetta elämään, joita käsittelen tässä vähän laajemmin.

Hymyile paljon

Hymy on omituinen asia meissä ihmisissä. Kaikessa yksinkertaisuudessa se on suupielet ylöspäin nostavien lihasten harjoittamisen taitoa. Opettele niiden käyttöä ja käytä niitä paljon, koska usealla pienellä hymyllä saa anteeksi suuriakin virheitä. Ja vaikka me kuinka varovaisesti eläisimme, niin me tulemme tekemään suuriakin virheitä.

Ja sanon tämän, koska minä en oppinut tarpeeksi ajoissa hymyilemään. Itse asiassa opin sen taidon liian myöhään, jotta olisin saanut nauttia hymyilemisen taidon tarjoamista hedelmistä niin paljon kuin oikeasti olisin tarvinnut. Hymy on siemen ja sen maaperää ovat toiset ihmiset. Kaikki siemenet eivät koskaan tule kasvamaan hedelmää, mutta se ei ole mikään syy olla kylvämättä niitä aina kun tulee tilaisuus.

Siemen kasvaa, kun se kylvetään otolliseen maaperään ja se saa mineraalien lisäksi vettä. Tämä tehtävä kuuluu maaperälle ja siitä huolehtivalle vaalijalle. Mutta ilman hymyä ei olisi alkua ja ilman alkua ei koskaan mitään, mikä kasvaisi miksikään. Ja kaikkein keskeisin asia, jonka hymy voi aloittaa, on hemmetin hyvä kertomus.

Ihmissuhde on aina kertomus. Kaikki oppiminen on lopulta kertomusta. Mutta kertomus on jotain enemmän kuin pelkkä mielipide. Se yhdistää kaoottisen maailman mielekkääksi kokonaisuudeksi. Ja jokainen hyvä kertomus sisältää tämän keskeisen opetuksen: se voidaan aina kertoa toisin. Alkanut ihmissuhde voi edetä hyvin moneen suuntaan ja jo valittu suunta voi aina muuttua. Ei ole oikeaa tai väärää suuntaa… keskeisintä on, että on suunta. Ja hymy avaa tälle suunnalle mahdollisuuden.

Hymy avaa lukemattomia suuntien mahdollisuuksia. Hymyilemättä jättäminen tekee elämästä suunnatonta. Suunnattoman suuri tai pieni ei ole tavoiteltavaa. Kaikki merkittävä tapahtuu näiden kahden ääripään välissä. Siinä tilassa mahdollistuu nautinto elämässä. Kutsukaamme sitä nautintoavaruudeksi. Suunnista tässä avaruudessa ja aina kun se tuntuu katoavan elämästä (ja sellaisia aikoja tulee), niin muista hymyillä.

Onnellisuus elämässä ei ole mikään tasapainoinen tila. Sellaisen saavuttaminen on harhaa. Onnellisuus on tunne, joka tulee ja menee, koska silläkin on suuntansa. Sama pätee suruun ja muihin tunteisiin. Hymy kutsuu onnelllisuutta ja nautintoa takaisin. Ne tulevat luokse, mutta vain väliaikaisesti. Tulee aika, jolloin ne poistuvat… vain tullakseen takaisin. Elämä on aaltoa, jonka mukana tulee oppia surffaamaan.

Mutta sitten vähän kontroversiaalisempaan ohjeeseen.

Älä tottele

Tämä on ohje, jonka kanssa tulee olla varovainen, koska se on elämässä olevia pimeitä voimia varten. Kun sanon, että: ”Älä tottele!”, niin se ei tarkoita elämän olevan kuritonta ja edesvastuutonta. Päinvastoin. Jokaisen käskyn antaneen tulee lunastaa asemansa. Terve suhtautuminen auktoriteetteihin on kyseenalaistava.

Kiltti ihminen tottelee mukisematta. Valitettavasti myös kiltti ihminen ennemmin tai myöhemmin tullaan murskaamaan hyväksikäytöllä. Ja tämä on vääryys, mutta väistämätöntä. Pienen lapsen on hyvä olla välillä kiltti, koska hän ei kykene vielä kyseenalaistamaan. Mutta vastuuntuntoinen aikuinen sen hänelle opettaa. Kiltti ihminen (siis aikuinen) on edesvastuuttoman kasvatuksen seurausta.

Kyseenalaistajan rooli elämässä tuo eteen vaikeuksia. Mutta niin sen pitääkin tuoda. Kyseenalaistaja on piikki sellaisen henkilön lihassa, joka on liian tyytyväinen omaan asemaansa ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. Asema on aina hankittu ja se voidaan myös viedä pois ja pitääkin viedä sellaiselta, joka ei enää ole asemansa arvoinen.

Kaikki sokaisevin asema, minkä ihminen elämässään voi saavuttaa, on olla rakastunut. Älä koskaan ota rakkautta itsestäänselvyytenä ja ennen kaikkea älä koskaan pidä toista ihmistä sellaisena. Meistä kukaan ei ole itsestäänselvyys. Mutta siinä olkapäällä seisoo se pieni ilkeämielinen piru, joka kuiskuttelee korvaan pitämään toista sellaisena, koska se on niin helppoa. Älä tottele!

Totteleminen on elämään kuuluvan muutoksen kieltämistä. Niin helppoa kuin se olisikin luottaa jonkin pysyvyyteen, niin elämässä kaikki voi aina olla toisin. Tämän sisäistäminen pitää varuillaan. Mikään ei ole pysyvää. Ja tämä johtuu siitä, että elämä itsessään on jatkuvaa muutosta. Solut kehossamme vaihtuvat niiden omalla tahdillaan. Se, mikä tänään on elävänä muistoissamme, voi vuosien päästä unohtua ja menettää merkityksensä. Yleensä muistot tulevat takaisin, mutta muuntuneina. Ja mikä takaa, että me palautamme mieleen aina sen saman muiston?

Kysy aina: miten voisin elää toisin? Etsi uusia mahdollisuuksia. Älä tyydy siihen mitä jo on. Tämä ei tarkoita yhden ja saman haalimista enemmän, vaan etsi kokonaan uusia kokemuksia. Kokeile. Ajattele itsesi hulluna tiedemiehenä, joka kokeilee elämällä. ”Tämäpä oli hienoa ja omituista, mutta voisiko sen saada vielä omituisemmaksi?” Ja niitä epäonnistuneita kokeiluja tulee eteen väistämättä, mutta sehän merkitsee sitä, että olet tehnyt jotain oikein. Virheet ohjaavat eteenpäin. Onnistuminen on saapumista perille, mutta kun se keskeisin asia oli itse matka.

Näin. Elämä on matka, jossa itse asiassa ei ole päämäärää. Itse pidän vertausta merestä ja sen aallokoista parhaimpana elämälle. Mutta se on minun vertaukseni. Löydä omasi, koska se on sinun elämäsi. Ainoa asia, joka sinulla oikeasti on olemassa. Kaikki muu on toisarvoista.