Kansa, joka käänsi selkänsä kulttuurille

Aloitetaan sanomalla se suoraan: suomalaiset ovat kansana kääntäneet selkänsä kulttuurille. Ja vielä kärkevämmin voitaisiin mainita, että selän kääntäminen ei ole riittänyt vaan kulttuurille näytetään keskisormea. Tämän toteaminen on hieman vaikeaa, kun olen juuri kotiutunut Helsingin kirjamessuilta, joka oli taas tupaten täynnä kirjallisuutta kuluttavia ihmisiä.

Mutta messujen kävijämäärä ei ole mikään merkki muusta kuin messujen kävijämäärästä. Mutta se, että museovirasto joutuu sulkemaan keskeisiä toimintojaan, koska määrärahat on typistetty minimiin, on merkki vakavasta kulttuurin laiminlyönnistä. Ja vielä loukkauksena kokoomuksen Mia Laiho kehtaa ehdottaa mm. järjestöjen ja vapaaehtoisten hyödyntämistä museoiden toiminnassa.

Järjestöjä ja vapaaehtoisia. Kuinka sekaisin kansanedustaja voi olla? Tämä on osoitus siitä, että kulttuurin alalla työskentelyä ei mielletä oikeaksi työksi, vaan joksikin harrasteluksi. Sama näkyi koronasulun aikana, kun keikkailevia muusikoita, näyttelijöitä ja muita toimettomaksi jääneitä taiteilijoita patisteltiin menemään ”oikeisiin töihin”. Voihan sitä taidetta sitten tehdä vapaa-ajalla.

Kulttuuri ei ole mikään ihmeellinen ja epämääräinen möykky ilmiöitä, vaan oikeasti työtä vaativaa toimea. Se on kaikkea sitä, mikä meidät erottaa esimerkiksi ruotsalaisista tai venäläisistä. Kulttuuri on myös ajatusten ja kokemusten vaihtoa toisten kulttuurien kanssa ja se edistää toisten kulttuurien ymmärtämistä. Parhaimmillaan kulttuuri on toimea, joka estää väärinymmärryksiä ja jopa sotia. Toinen ihminen, jonka tuntee ja tietää miten hän ajattelee ja toimii, on vaikeammin leimattavissa viholliseksi, joka voidaan eliminoida.

Missä vaiheessa me unohdimme kulttuurin merkityksen? Tämä nimittäin ei ole mitään sattumaa, vaan järjestelmällisesti toteutettu suunnitelma. Kanadalais-brittiläinen bloggaaja, journalisti ja kirjailija Cory Doctorow esitteli vuonna 2022 termin ”enshittification”. Sen voisi kääntää suomeksi vaikka ”paskoontuminen”. Doctorow käyttää termiä kuvaamaan kuinka netin eri alustat alkavat paskoontua, kun ne saavuttavat tietyn lakipisteen. Mutta termiä voidaan käyttää laajemminkin koko kulttuurista.

Meille toitotettiin 1980-luvulta lähtien kuinka yksityistäminen tuo mukanaan aina kilpailua ja samalla parantaa tuotteita. Nyt 2020-luvulla pitäisi olla kaikille täysin selvää, että tämä on valhe. Ei tarvitse katsoa kuin kaupallisia televisiokanavia, niin ymmärtää, että ne tuottavat selkeästi paskempaa sisältöä kuin julkisista varoista pyöritettävä televisiotoiminta. YLEn tasoa eivät ole saavuttaneet kotimaiset MTV, Nelonen tai muutkaan. Kuinka monta Simpson-jaksoa voidaan lähettää päivässä kaupallisilta kanavilta? Onhan sarja hyvä, mutta viidestä kuuteen jaksoa päivässä tekee siitä paskaa televisiotarjontaa.

Kun media alkaa tarjota ihmisille kaikkea sitä, mitä he haluavat, niin kansa ei tule saamaan sitä, mitä se tarvitsee. Medialla on moraalinen velvollisuus sivistää ja valistaa. Sen edustajien on tiedettävä enemmän kuin yleisönsä ja samalla seisottava vartijana sisällölle. Ja kyllä tiedän kuinka vanhakantaiselta tämä kuulostaa, mutta tämän tehtävän media on unohtanut kokonaan viimeisten vuosikymmenten aikana.

Vuosituhannen alussa olin kiivas kansalaisjournalismin kannattaja. Tällä hetkellä vastustan sitä henkeen ja vereen. Niin elitistiseltä kuin se kuulostaakin, niin kansa ei todellakaan tiedä mitään. Ainoastaan edesvastuuton populisti voi tällaista levittää ja me kaikki tiedämme, että sitähän meidän Timo Soinimme meni tekemään. Samalla hän kylvi maahan ne siemenet, joista kasvaneita rikkaruohoja me tällä hetkellä niitämme.

Hyvin suurella todennäköisyydellä yhdysvaltalaiset äänestävät parin viikon päästä Donald Trumpin uudestaan presidentiksi. Perättömiä valheita, salaliittoteorioita ja täysin sekavaa hölynpölyä suoltava ehdokas valitaan maailman vahvimman valtion johtoon. Yhdysvallat ei ole koskaan ollut täydellinen demokratia, mutta sen ajatusta maa on ajanut eteenpäin varsin menestyksekkäästi viimeisen sadan vuoden ajan. Nyt me olemme tulleet tämän tarinan päätökseen. Republikaanien joukossa on vahva vähemmistö, joka täysin tosissaan ajaa epädemokraattista valtiomuotoa Yhdysvaltoihin. He haluavat diktatuurin.

Divide et impera (hajoita ja hallitse) oli roomalaisten toimivaksi koettu hallinnan strategia. Kansa ei ole jakautunut kahtia, vaan se on jaettu systemaattisesti kahtia. Mitä vähemmän me ymmärrämme toisia ja näemme vihollisia toisissa, sitä helpompaa meidän hallitseminen on. Keskeinen keino hajottamisen toteuttamisessa on kulttuurin yksinkertaistaminen. Mitä mustavalkoisemmin kansa ajattelee, sitä korkeammat ja paksummat muurit osapuolien välille voidaan rakentaa.

Kulttuurissa tiede ja taide ovat tässä kuviossa vaarallisia esteitä; niillä on valitettava tapa nakertaa rakoja muureihin ja päästää ihmisiä näkemään ”toiselle puolelle”. Ennen kaikkea tiede ja taide paljastavat kontrollin mekanismit ja täten vähentävät niihen tehokkuutta. Ei siis ole ihme, että näitä vastaan hyökätään joka puolelta. Kun kansa pidetään tietämättömyydessä tieteen, taiteen ja filosofian saavutuksista, niin se alkaa uskoa itse tietävänsä paremmin kuin se oikeasti tietääkään. Ja tiedämme varsin hyvin, mitkä poliittiset voimat ovat valmiita heittämään polttoainetta näihin liekkeihin.

Mutta samalla nykyinen tilanne on myös seurausta tietynlaisesta itsetyytyväisyydestä kulttuurin toimijoiden parissa. Elettiin pitkä aika ymmärryksessä, että rahaa toimintaan aina löytyy, koska ”eihän kukaan nyt kulttuuria halua ajaa alas”. Tämä varmuus omasta asemasta on tehnyt toimijoista heikkoja. He eivät ole tottuneet puolustamaan asemaansa ja oikeuttamaan sitä. Eräänlaista paskoontumista tämäkin.

Kulttuurin tekijöiden on lopetettava varjonyrkkeily ja lyötävä oikeasti sinne, mihin sattuu. Museoviraston toimet ovat oikeansuuntaisia. Laitetaan juuri ne palvelut kiinni, joita ihmiset käyttävät. On aivan turha valittaa, että säästöjä olisi löytynyt muualtakin. Lappu luukulle pitää panna sinne, missä se näkyy. Kun kansa kääntää selkänsä kulttuurille, niin samaa kannattaa antaa takaisin. Jos kerran kulttuuri ei teidän mielestä ole tärkeää, niin te varmaan osaatte elää ilman kulttuuria. Kulttuuria on ooppera, mutta sitä on myös Kaija K ja tangomarkkinat.

En sitä haluaisi, mutta kunnon lyönti päin kasvoja olisi laittaa kirjastot kiinni vähäksi aikaa. Kulttuurista on tullut niin ilmeistä ja yksistäänselvyyttä, että ainoastaan niiden puuttuminen elämästä herättäisi näkemään niiden tärkeyden. Kun kulttuuri katsotaan luksuspalveluksi, johon ei ole varaa, niin on tehtävä selväksi, mitä elämä ilman elävää kulttuuria merkitsee. Kun halutaan kaikki heittää kaupallisen kilpailun armoille, on tehtävä selväksi, mitä se kaikki merkitsee. Kuinka monta Simpson-jaksoa yleisö jaksaa katsoa päivittäin? … Me valitettavasti tiedämme, että aivan liian monta.

On aika laatia toimenpiteet kulttuurin merkityksen palauttamiseksi kansa tajuntaan.

• Mitä vähemmän määrärahoja myönnetään, sitä kipeämpiin ja näyttävimpiin kohteisiin tulee säästötoimet mitoittaa. Tärkeintä ei ole säästöt, vaan niiden näkyminen. Me elämme huomiotaloudessa.
• Joka kerralla, kun kulttuuria väheksytään, on osattava lyödä takaisin jopa ylimitoitetulla voimalla. Vaikka se ei tunnu oikealta työltä, niin oman aseman oikeuttaminen pitää osata ilmaista vahvasti ja selkeästi. Välitön lyönti takaisin. Tämä on taistelua – halusimme sitä tai emme.
• Elitismissä ei ole mitään hävettävää. Mutta sen ylivoimaisuus tulee esittää vakuuttavasti ja voimalla. Tietäminen ja osaaminen vaatii työtä. Myös tämän osoittaminen vaatii työtä. Se kuuluu aseman velvollisuuksiin.
• Sivistäminen ja valistaminen eivät ole taakkoja, vaan velvollisuuksia, joilla maksetaan takaisin yhteisölle oma asema. Jos tämä ei kiinnosta, niin et kuulu kulttuuriin. Saari ei ole valtamerestä irrallinen yksikkö, vaan osa valtamerta. Jos haluat olla irrallinen saari, niin poistu tältä planeetalta.
• Jos et osaa perustella asemaasi kulttuurin tekijänä, et ole ansainnut asemaasi. Jos et osaa perustella ymmärrettävästi asemaasi kulttuurin tekijänä, olet yhteiskunnan vihollinen. Älä ole yhteiskunnan vihollinen.