Yhdessä viimeisessä (vai oliko se jopa SE viimeinen) kirjoituksessaan "L'Immanence : une vie..."1 Gilles Deleuze tulee summanneeksi koko filosofisen tuotantonsa keskeisimmän teeman - immanenssin. Siis olenko aivan tosissani, että kokonaisen tuotannon keskeisin teemaa tulee summatuksi muutaman sivun mittaisessa esseessä? - Kyllä. Olen aivan tosissani ja annan luvan kirjata marginaaliin punakynällä "Virhe!". Se ei minua jaksa kiinnostaa. … Jatka lukemista Deleuzelaisia sormiharjoituksia osa 2: Immanenssi →

Vallilassa sijaitsevassa Pasilan Konepajan tiloissa järjestettiin toukokuussa näyttely Psykedeelit ja luovuus kotimaisessa kuvataiteessa. Näyttelyn teoksia katsellessa ja parissa keskustelutilaisuudessa käytyäni ajatuksissani alkoi hahmottua kysymys psykedeelisestä taiteesta. Mitä se on? Mitä mahdollisuuksia sillä voisi olla? Merkillepantavaa on, että psykedeelinen taide huonoimmillaan on hyvin konformistista. En tiedä kuinka monta fraktaalia muistuttavia spiraalinomaisia toistuvia kuvioita olen nähnyt kankaalla. … Jatka lukemista Psykedeelisen taiteen mahdollisuudesta →