Aina silloin tälloin eteen tulee pelejä, jotka muistuttavat niistä edistysaskelista, joita peliteollisuus on viimeisimpien vuosikymmenien aikana ottanut. Viimeisin tällainen peli minulle on Atarin Fahrenheit. Haluaisin nähdä enemmän pelejä, jotka ottavat yhtä suvereenisti tarinankerronnan haltuun kuin Fahrenheit.
Samoin pelin tarina vahvistaa teoriani oikeaksi. Kaikkein mielenkiintoisimmat hahmot ovat ne, jotka eivät ole päähahmoja. Omaksi suosikikseni on noussut ehdottomasti Tyler Miles. Hänestä voisi tehdä kokonaisen pelin, joka keskittyisi ainoastaan Tylerin cooliin elämään.
Toinen keskeinen ominaisuus Fahrenheitilla on, että siinä voi pelata useampaa henkilöä. Tämä ominaisuus tekee siitä erittäin hyvän paripelin, jota voi pelata toisen kanssa sohvalla maaten ja viettäen koko viikonlopun pelin äärellä. Tällaiset pelit voivat olla parisuhdetta voimistavia eikä irtirepiviä. Jos siis kummatkin pitävät pelaamisesta.
SchizoBlog 
Musta Gabriel Knightin ainoa loistava osa oli se ensimmäinen. Loputkin olen pelannut läpi, mutta ei niissä samaa fiilistä ole onnistuttu löytämään. Kakkososan livenäyttelijät varsinkin oli harvinaisen kamalia.
Fahrenheit tosiaan oli erinomaista ajanvietettä muutamalle intensiiviselle pelipäivälle. Suosittelen minäkin.
TykkääTykkää
Mun mielestä Tyler oli juuri sen takia niin siisti, että hänessä kulminoitui kaikki ne kliseet. Harvoin pääsee niin kliseistä hahmoa pelaamaan. Niitä näkee ainoastaan amerikkalaisissa televisiosarjoissa.
TykkääTykkää
ostin joskus sittarin alelaarista ne kaiki gabriel knightit. kuten sanoin kolmonen oli ihan jees, kakkosen live-spritet ·la phantasmagoria olivat todellakin syvältä. ykkönenpä ei pyörinyt niin uudessa tietokoneessa, mutta onneksi julkaisija pelasti, kun mukana tuli gabriel knight 1 romaanina! eli ihan rehellinen pokkari, ihan alkup. kirjailijalta. se oli sitä asiakaspalvelua..
TykkääTykkää