Näin perjantaina erittäin vilkkaan ja kiireisen työviikon jälkeen herää yksi kysymys. Millä ihmeen kaavalla yliopistolla luullaan saavan 10 000 eurolla verkkomateriaalia, joka yksityisellä puolella maksaa vähintään 150 000 euroa? Tämän lisäksi mitään yksityiskohtaista suunnitelmaa taikka käsikirjoitusta ei ole. On ainoastaan epämääräinen kasa paperia, liuta ala-arvoista videota ja vaatimus saada korkealaatuista jälkeä aikaiseksi – korkeintaan kuukaudessa.
Miksi jokaista IT-projektia vetää ensikertalainen, jolla ei ole alkeellistakaan käsitystä siitä mitä ollaan tekemässä ja mitä vaaditun asian tekeminen edellyttää? EU-projekteihin sun muihin mennään mukaan rinta rottingilla, koska ollaanhan sitä kotoisin IT-Suomesta. Miksi? Oi, miksi?
Hyviä työtarjouksia ihan oikeasti osaavassa asiantuntijaorganisaatiossa otetaan vastaan. Jos ei muuta, niin voin vain olla se toimiston ”tosi hyvä jätkä”.
SchizoBlog 
Ei kai nyt sentään 150 000 euroa..?
Mutta hyvät projektipäälliköt ovat katoavat luonnonvara, tai kuolleet sukupuuttoon. Omalla uralla vastaan tulleet voi kevyesti laskea yhden käden sormilla. Useimmiten tuntuu siltä, että päälliköt ovat joko saaneet tittelin pakollisena ylennyksenä tai halunneet duunin, koska on niin siistiä olla päällikkö. Ne, joilla oikeasti olisi jotain päällikkötason osaamista ovat niin fiksuja, etteivät suin surminkaan sitä postia halua.
TykkääTykkää
Miten saadaan ”verkkomateriaalia” halvalla yliopistolla: tietysti riistämällä kaikki sisältö käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi köyhien tuntiopettajien, jatko-opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden selkänahasta.
Ensimmäisen verkkokurssin tekemisestä tarjottu palkkio oli PIENEMPI kuin yhden luentosarjan, sen jota sillä korvattiin. Kamaa myydään sitten ympäri Suomen antamatta penniäkään korvausta tekijälle. Helppo sanoa ei kiitos ja tipahtaa kehityksen kärryiltä. [Aurinkoinen hymy tähän]
TykkääTykkää