Raparperi-Raisan innoittamana päätin itsekin kurkistaa kirjahyllyni hieman pölyttyneisiin teoksiin. Ensimmäisenä käteen tarttui Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja. Vaikka en koskaan ole pitänyt Kierkegaardin kristillisestä ”eksistentialismista”, niin ”Viettelijä” kiehtoo vuosienkin jälkeen.
”Tuskin tunnen itseäni. Mieleni kuohuu kuin meri intohimon myrskyssä. Jos joku toinen voisi nähdä sieluni tässä tilassa, näyttäisi se varmaankin hänestä purrelta, joka keula edellä syöksyy aaltoihin ja jonka hirvittävässä vauhdissaan täytyy vajota meren syvyyteen. Hän ei näe, että ylhäällä mastossa matruusi on tähystämässä. Raivotkaa, te hurjat voimat, pankaa liikkeelle kaikki intohimonne mahti, niin että laineiden kuohu lyö pilviä kohti, ette kumminkaan voi kohota minun pääni yli; minä istun tyynenä kuin vuorenhaltia.”
Hallitun kaaoksen edellytys on, että avaa kaikki luukut ja odottaa sisään lentävien asioiden saapumista hiljaa ja tyynenä. Ja kun ne lopulta ovat sisällä, ei niiden toimintaan saa mitenkään puuttua. On vain istuttava hiljaa ja tyynenä. Seurattava mitä kaikkea tapahtuu. Tärkeintä on olla puuttumatta … tarpeeksi omituisuutta tälle illalle.

Jee! Lisää kirjahyllypaljastuksia. Tämä on rautaa.
TykkääTykkää
Eihän näin hyvään ideaan voi olla ottamatta osaa.
TykkääTykkää