Blogosfäärin ensimmäinen marttyyri?

Sekalaista

Sillä aikaa, kun me Kallion blogi-piiriläiset juhlistimme omaa olemassaoloamme humaltuneina ja huvittuneina, niin italialainen journalisti ja bloggaaja Enzo Baldoni teloitettiin Irakissa. Kaikki ei maailmassa ole hyvin. [via Boing Boing]

Baldonin viimeinen tahto on liikuttava:

”[At my funeral] I want people to smile — did you notice? Funerals always end up with someone smiling: it’s natural, it’s Life taking over Death. And let people smoke freely anything they like; I’d also be pleased if new love stories would come out, and I’d even consider some aloof sex as an offer to Life rather than an offense to Death.

At about eight-nine o’clock, with little or no cerimonials, bring my coffin silently to the crematory, while the party and the music should last until late night.

About my ashes… throw them into the sea, I’d say. Or do as you want, who fucking cares.”

Elämän tulisi päättyä luonnollisesti ja ennen sitä meillä tulisi olla mahdollisimman hauskaa. Elämä ei voi olla yhtä tanssia, mutta viini, tanssi ja laulu helpottaa aina välillä. Enzon blogi.

Tuntematon's avatar

Julkaissut Janne Toivoniemi

Julkaistu

5 vastausta artikkeliin “Blogosfäärin ensimmäinen marttyyri?”

  1. Ja ottaen edelleen kantaa terminologiaan. Häntä tuskin voi marttyyriksi sanoa, tuskin kuoli uskonsa tai periaatteidensa vuoksi.

    Tykkää

  2. No vaikka omasta mielestäni koko termi ”marttyyri” on kärsinyt melkoisen inflaation raamatullisten aikojen jälkeen, niin kyllä Baldonia voi omien periaatteitensa vuoksi (valitettavasti) kuolleena pitää. Kyseinen freelancer-toimittajahan lähti maahan työskentelemään vaikka tiesi sen vaaralliseksi ja tuon RSF:n artikkelin mukaan ei edes toiminut sotilasalueella vaan humanitaaristen kuljetusten mukana.

    Näin minä itse ainakin sen ymmärsin.

    Tykkää

  3. Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että eräs italialainen päätoimittaja – Berlusconin kaveri -kirjoitti Enzon etsineen kuolemaa, koska hän ylipäätään lähti Irakiin…

    Tykkää

  4. Pitää myös muistaa, että kyseessä on siviili.

    Itse ymmärtäisin teon, (vaikka tuomitsisin sen yhtälailla raakuutena) jos kyseessä olisi ollut miehitysjoukkojen (kyllä ne ovat miehittäjiä…) sotilas. Pitää muistaa, että myös irakilaiset ”terroristit” varmasti uskovat asiaansa ja sen oikeutukseen. Keinot ovat vain väärät.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.