Senkin uhalla, että taas leimaannun vanhoja muistelevaksi rock-kääväksi, otan esille yhden ”kultaisen” muiston suoraan 80-luvulta. Def Leppard on mielestäni ollut miltein aina bändi joka kaikesta hiomisesta ja viimeistelystä huolimatta alisuorittaa musiikissaan. Itse asiassa bändi kuoli jo vuonna 1983, kun he julkaisivat Pyromanian. Kaksi ensimmäistä albumia olivat todellisia mestariteoksia, mutta sitten listamenestyksen myötä bändi kadotti otteen itse asiaan – eli ränttä tänttään.
Olen viihdyttänyt itseäni koko illan vuoden 1981 mestarillisella albumilla High N’ Dry. Jopa levyn imelyys-slovari ”Bringin’ On The Heartbreak” kuulostaa näin vuosien jälkeen ihan tuoreelta. Samaa ei voi sanoa 1987 julkaistun Hysteria albumin ”Love Bites” -slovarista. En vieläkään voi kuunnella biisiä saamatta jättimäisiä kylmiä väristyksiä pitkin kehoani. Sattui nimittäin niin, että kyseisenä vuotena eräs 16-vuotias nuori mies (tai siis poika) oli korviaan myöten ihastunut ja rakastunut erääseen julmaan ja laskelmoivaan nuoreen naiseen (tai siis tyttöön). Korvalapuista tuli sitten kuunneltua kyseistä biisiä sateessa, jotta kyyneleet eivät näkyisi edes yön pimeydessä. Voiko olla enää ankeampaa nuoruusmuistoa? – Ei.
Mutta annetaan Def Leppardille vielä hieman tilaa. Nämä ”Let It Go” biisin lyriikat saavat hymyn huulille itse kullakin.
Cool woman, cool eyes
You got me hypnotized
Slow down, hold on
You’re too fast, too strong
I need a woman, a woman to love
One good woman
And you got what I want, what I want
Slow down, hold on
You’re much too fast, you’re much too strong
Take it slow, make it last
Take it easy, not too fast
Don’t let go
No, I’m rock steady, but still shaking
And I’m ready for the taking
So make your move, yeah make me
And get a-ready for the big ”C”, yeah
Ou jeah! Eihän tuollaista lyyristä purkausta voi vastustaa. Eihän?
SchizoBlog 