Generation C

Muistatteko 90-luvun puolessa välissä, kun Suomen virallinen höpöhöpö-tieteilijä ja ex-pörssinero (lue: sähläri) Sam Inkinen kirjoitti City-lehden joka toiseen numeroon aina uuden ”sukupolvi-artikkelin”? Jokainen juttu oli samaa tuubaa, mutta ”sukupolvi” sanaa seurasi aina väliviiva ja joku uusi aakkosen kirjain. Inkinen on väitellyt samalla metodilla tohtoriksi. Saavutus kertoo enemmän maamme (ja etenkin Vaasan yliopiston) akateemisen maailman katastrofaalisesta alennustilasta kuin tri. Inkisen oppineisuudesta.

Joten aloittaessani lukemaan Trendwatching.comin juttua ”Generation C” minulla oli aika suuria ennakkoluuloja artikkelia kohtaan. Jutussa ”C” tarkoittaa ”contentia” eli sisältöä. Meillä voitaisiin puhua ”S-sukupolvesta”. Jutussa tuli hyvin ilmi jo pidemmän aikaa minua askarruttanut asia. Olemmeko me ihan oikeasti jonkinlaisen kulutusmurroksen kynnyksellä?

Vähän joka tuutista on jo muutaman vuoden ajan puhuttu siitä kuinka uudet mediat eivät ole passivoivia ja kuinka sisällöntuottajan ja kuluttajan välinen raja-aita madaltuu ja plaa plaa plaa. Bloggaaminen on hyvä esimerkki tuosta murroksesta. Kun tuotettu sisältö ei enää riitä (tai ei enää jaksa kiinnostaa), niin tehdään sitä itse. Joskus se onnistuu varsin mainiosti, joskus taas ei.

Sain eilen kuulla yllättävän positiivista palautetta blogistani. Koin ensimmäistä kertaa konkreettisesti sen, että näitä kirjoituksia ihan oikeasti luetaan. Wau! Minulla on ihan oikeasti lukijoita, jotka eivät ole toisia bloggaajia. Uskomaton tunne. Ehkä tämä on nyt tätä s-sukupolven elämää. Ollaan kuluttajia ja tuottajia samaan aikaan.