Pienen miehen elämää

Neloselta tuleva dokumentti 4D: Koolla on väliä herätti minussa aika ristiriitaisia tuntemuksia. Ohjelmassa esiintynyt lyhyiden miesten puolestapuhuja ei oikein jaksanut sytyttää tällaisessa 158 senttisessä miehessä ihmisoikeustaistelijaa. On totta, että pituudesta johtuvia ennakkoluuloja ei todellakaan olla käsitelty julkisuudessa. Samoin asiasta yleensä vaietaan vähätellen aiheen tärkeyttä.

Ei ole sattumaa, että lyhyet miehet ovat aggressiivisia ja suuttuvat helposti. Kyllä minuakin vituttaa, jos joku luulee olevansa vitsikäs nojaamalla minuun kuin johonkin kävelykeppiin. Ja turha luullakaan, että pidän turpani kiinni asiasta. Mutta samalla yritän pitää kiinni vanhasta stoalaisesta viisaudesta, jonka mukaan ilmiöt itsessään eivät vaivaa, vaan ihmisten käsitykset niistä.

Toinen filosofinen asenteeni on peräisin Andy Warholilta. Jos jokin asia vaivaa itseäsi, niin tee siitä numero ja ota asia välittömästi esille ennen kuin kukaan muu ehtii. Siten se ei ole enää ongelma, vaan merkki. Kannattaa kokeilla … tietyin varauksin.

Hirvittävintä Neloselta tulevassa dokumentissa oli lyhyt nainen, joka haluaa raajojen pidennykseen. Siinä kyllä mennään vähän liian pitkälle. Itsellenikin tarjottiin joskus 10-vuotiaana kasvuhormonia lääkärin toimesta. Onneksi vanhemmat jättivät tarjouksen ottamatta.

Ihmiset kärsivät mitä kummallisimmista asioista: pituus, nenän koko, hiukset (tai niiden puuttuminen), silmien väri, korvien koko ja asento … lista on loputon. Meillä kaikilla on ainoastaan ne kortit kädessä, mitkä jaossa on siihen saatu. Pokerinaama on opittava pelin aikana ja sillä pystyy vedättämään suurenkin potin olemattomilla korteilla. Tärkeintä on, että ihmisiä vaivaavista asioista puhutaan. Turhauttavinta on ongelmien vähättely … Se ei johda koskaan mihinkään ratkaisuun.

Se siitä. Tämä pieni mies menee nyt potemaan megalomaniaansa sänkyyn.

8 vastausta artikkeliin “Pienen miehen elämää

  1. Tällaisena n. 154cm ”pitkänä” ja n. 40kg ”painavana” naisena tiedän nuo ihmettelyt pituuksista ja painoista. Ilmeisesti ihmisiä häiritsee se, että geenini ovat sattuneet osumaan kohdilleen ja minusta tuli ison ja lihavan naiskorston sijaan siro ja laihduttamattakin laiha kompaktin kokoinen henkilö.

    Tykkää

  2. Ensin iso nenä, sitten iso pää. Sitten kulmikas pää, kaksi puuttuvaa hammasta, leveä perse, löysä maha. Näin se menee, olkaamme tyytyväisiä siihen mitä olemme saaneet 🙂

    Tykkää

  3. Joo, no ei tän kokonenkaan (ks. ylhäältä) vaatteita löydä. Lastenvaatteet on oudon näkösiä ja mallisia (ja yleensä nekin jollakin tavoin liian isoja – lihavia lapsia?) ja aikuisten vaatteet on vähintäänkin 20cm liian pitkiä, jos sattuu muuten sopiva koko löytymään. 🙂 Niin ja entäs sitten kun missään ei yllä mihinkään hyllyihin jne. ilman apuvälineitä. Ei kiva. nimim. housunlyhentäjämestari

    Tykkää

  4. Mitä vikaa on itsesäälissä? Minun elämäni ainakin on helpompaa, kun silloin tällöin oikein säälin itseäni… Varsinkin kun yleensä tuota seuraa kunnon tarmonpuuska (vielä mä näytän…)

    Tykkää

  5. Schizo-Janne,Blogistanin ylimmän tason mies, 158-senttinen? Ja jotkut sitten vielä sanovat, että pitkät miehet ovat automaattisesti YTMiä…

    terv. Panu, ATM, 196 cm.

    Tykkää

  6. Kyllä Panu,

    Itse olen mielestäni täydellinen esimerkki siitä, että asenteella voidaan päästä pitkälle olemattomistakin lähtökohdista. Mutta myös sen takia rohkaisenkin kaikkia korjaamaan asennettaan.

    Kaikesta huolimatta sen verran pitää kyllä purnata, että noita naisia voisi olla enemmän romanttisilla intentioilla elämässäni. Rakkaita ne ystävättäretkin ovat, mutta …

    Himot ne on hiirelläkin.

    Tykkää

  7. Ei kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa sen dokkarin aikana. Sen jalanpidentäjänaisen überloser-miestä kävi kyllä sääliksi, samoin karvankasvun käynnistymistä odottavaa pikkupoikaa 😦 Ja mä olen liian lyhyt NBA-koripalloilijaksi (vain 184 cm), joten pitäisikö minunkin ängetä johonkin NBA-korisjengin bileisiin ja alkaa kyselemään, että ”tunnetteko itsenne paremmaksi, HÄH? MITÄ!”

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.