Olen myrkyttänyt mieltäni tequilalla ja kuunnellut David Lee Rothin loppupään huonoa tuotantoa, joka kuitenkin lyriikoiltaan on ajoittain ylivertaista moniin muihin ikääntyneisiin rock-staroihin verrattuna. Tässä tuokio mieleni syvyyksistä … tai jotain sinnepäin.
Sensible shoes
I got a fast car, go cruisin’ down the highway
A corvette stingray, I do it my way
Got a good job, makin’ lots of money
I look good and I’m funny, so why’m I lonesome honey
The gypsy said the problem with you
You need some sensible shoes
Look at this black book, it’s loaded with phone numbers
Potential lovers, new worlds to discover
You would think I really have it made now
New rayban shades but I’m a heartache on parade now
I walk around with the blues
I need some sensible shoes
Keskellä yötä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena tulee löydettyä itsensä naisseuraa vailla. Ei mikään paha fiilis. Sitä vain tulee muistelleeksi menneiden suhteiden hyviä hetkiä. Tuolloin tuntee onnellisuutta siitä, että ne ovat kuuluneet elämään. Syystä, jos toisesta, jomman kumman laiva on poistunut satamasta. Se on tunne, joka muistuttaa uusien kenkien tuomasta onnesta. On taas hyvät välineet vaeltaa jonnekin muualle … kohti uutta ja valloittamatonta. Onko seuraavaksi vuorossa päätepysäkki?
Aika painaa pää tyynyyn – tuo on ainoastaan sanonta.
SchizoBlog 
Musta tuntuu että sun pitäisi vaelella kohti Mikadoa. Sieltä löytyy onni.
TykkääTykkää