Allergisen kohtauksen takia olen sidottu sisälle. Mutta hommaa riittää sisälläkin. Skannaillessani nuoruuskuvia koneelle olen kuunnellut samalla rakasta musiikkia samoilta vuosilta. Jos 80-luvulta pitäisi joitakin albumeja nostaa, niin ykkösenä on kiistatta Guns N’ Rosesin Appetite For Destruction, mutta hyvänä kakkosena tulee David Lee Rothin Eat ’em And Smile.
Muistan erittäin hyvin kuinka rippileiriltä tultuani kuulin radiosta tutun äänen, mutta aivan tuntemattoman biisin. David Lee Roth lauloi Radio Cityn lähetyksessä ”Tobacco Roadia”. Yes! Jo jonkin aikaa odotettu soolo-älppäri oli tullut ulos ja ainakaan ei kuulostanut miltään ”Just A Gigololta”.
I was born in a trunk.
Mama died and my daddy got drunk.
Left me here to die alone
in the middle of Tobacco Road.
Growin’ up rusty shack,
all I had was hangin’ on my back.
Only you know how I loathe
this place called Tobacco Road.
But it’s home, the only life I ever known.
Only you know how I loathe Tobacco Road.
Rikkaan lääkärin pojan laulamana ei kuulosta kovin vakuuttavalta, mutta mitä sitten. Se toimii … Eat ’em And Smilen jälkeen Diamond-Daven ura on ollut laskusuuntaista kiihtyvällä tahdilla.
Samaa pitää sanoa Eddie Van Halenin sijaiseksi palkatusta Stevie Vaista. Kaiken maailman henkisyys-hömpötyksiin seonnut virtuoosi ei pärjää omillaan. ”Shut Up And Play Yer Guitar!”. Olisi ottanut nuo Zappan sanat sydämeensä, kun vielä soitti äijän bändissä.
No, onneksi on tämä albumi, joka palauttaa mieleeni aina kesät ’86 – ’88.
SchizoBlog 
Itselläni tuo Skyscraperin Just Like Paradise -biisi oli jonkinlainen tukkahevikauden huipentuma. Sen jälkeen ei oikein mikään hardrock enää potkinut kunnolla vaan piti siirtyä raskaampiin aineisiin…
LOMALOMALOMA!
TykkääTykkää
Puhut Janne totuuden kielellä tuosta Vaista. Zappa oli suuri, Vai oppipoika. Vaista olisi voinut tulla vielä suurempi, ehkä jopa kunnioitettava. Mutta ei.
Ja voi niitä aikoja, kun City oli vielä Oikea Asema. Nyt se on lähinnä radioaseman irvikuva.
TykkääTykkää