Ei. Minulla ei ole bloggaus-uupumista. Ei todellakaan. Minä rakasta kirjoittamista.
Kadonneen maailman? Heikki on huomannut myös Wiredin artikkelin bloggaajia vaivaavasta burn-outista. Monet julkisuutta saavuttaneet bloggaajat eivät kykene vastaamaan kommenttipalstojen ja palautteen muodostamaan paineeseen. Ja totta on, että jos kommentteja postaukseen tulee satoja, niin ei suuremmin jäisi aikaa ja energiaa niiden moderoimiseen.
Kuitenkin bloggaaminen on sosiaalista mediaa (social media näyttää olevan jargonilaisten uusi lempilapsi) ja siihen kuuluu kontaktipinta kirjoittajan ja lukijan välillä. Tämän kontaktipinnan hallitseminen vaatii taitoa – ja ehkä joskus tulevaisuudessa ammattitaitoa. Varsinkin hatemail ja dorkat kommentit tuottavat välillä päänvaivaa. Itselläni on se lähtökohta, että tämä on minun blogini ja kirjoitan juuri siitä, mistä minä haluan. Jos se ei jotakin miellytä, niin mitäs sitten … konsensus ja kompromissit ovat tekstin tuottamisessa synonyymejä itsekastraatiolle.
Bloggaaminen on hauskaa ja niin kauan kuin riemua riittää ja uusia tuttavuuksia tulee solmittua SchizoBlog porskuttaa eteenpäin. Sinä päivänä, kun tämä blogi hiljenee, niin voitte olla varmoja siitä, että olen keksinyt jotain todella swengaavaa … josta tulette kuulemaan joskus jossain muualla.
SchizoBlog 