Ensimmäinen reaktioni luettuani James Redfieldin teoksen Yhdeksän oivalluksen tie oli – olipas huono kirja. Ihmettelin, miksi muutamat henkilöt, joita arvostan älyllisesti paljon ovat hurahtaneet tähän teokseen?
Mutta kuten sanoin jo aikaisemmin, niin filosofina minun on hyvin vaikea suhtautua teokseen neutraalisti. Yritin sitä todella, mutta siitäkin huolimatta teos ei oikein jaksanut sytyttää. Redfieldin CelestineVision.com vain lisää epäillyttävyyttä.
Olen aina suhtaunut hyvin epäilevästi kaikkeen New Age -hömpötykseen. Tämä johtuu siitä, että suurin osa kyseisestä ”hengellisyydestä” on täysin sisällyksetöntä vanhojen asioiden uudelleen kierrätystä. Niin on Yhdeksän oivalluksen tiekin. Siinä on paljon buddhalaisuudesta mystiikasta lainattua ainesta (kuten energiakentät ja luonnon värillisyys).
Ja tämän lisäksi pakonomaista ylimaallisuuteen vetoamista. Oma ääriateistinen maailmankatsomukseni ei suuremmin anna mitään tilaa millekään tämän maailman ulkopuoliselle. Monista kosmologisista selityksistä voitaisiin päästä eroon esimerkiksi ymmärtämällä Nietzschen ”ikuisen paluun” ateistinen tulkinta.
Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Teoksessa kuvattu ihmissuhteiden välinen valtataistelu oli paikoitellen osuvaa. Valitettavasti tässäkin olisi voitu välttää ”uusien energiakenttien löytymisen vimma” ymmärtämällä Nietzschen vallan tahto jonain muuna kuin haluna valtaan. Vallan tahdossa on kyse jatkuvasta taistelusta, jossa kysymys voitosta ja häviöstä on toisarvoinen. Tärkeintä on ylläpitää taistelua (voitto tai häviöhän lopettaa taistelun – mutta taistelu, joka ei tähtää kumpaankaan on samalla jotain muuta kuin perinteistä taistelua).
Jos muuten haluaa lukea jotain todella svengaavaa energiakentistä ja muista kosmisista latauksista, niin suosittelen tutustumista Wilhelm Reichin psykoanalyysiin. Siinä mennään sellaisella intensiteetillä orgasmin tarkoituksesta kosmisiin ulottuvuuksiin ja kineettisiin neurooseihin, että hullumpikin alkaa pitää itseään selväjärkisenä. BTW. Tri Reich näyttää olleen FBI:n kiinnostuksen kohteena … on tainnut muutamilla agenteilla olla vähän vaikeuksia ymmärtää tutkittavaa asiaa.
SchizoBlog 
Ateisti? Ihan oikeasti?
Minusta tuo on niin jyrkkä termi että kokisin hyvin harvan sitä oikeasti tarkoittavan, varsinkin nuoremman polven keskuudessa tuo ymmärretään kauhiast vääri.
Itse olen tarkkaileva agnostikko… tai jotain sinne päin.
TykkääTykkää
Kyllä minä olen ääriateisti. Jokaisella on kuitenkin mielestäni täysi oikeus omata oma näkemyksensä ”henkimaailman asioista”. Kunhan ei tuolla näkemyksellä loukkaa tai vahingoita ketään muuta, niin minun mielestä kaikki on ihan OK.
Itse olen siis ateisti ja en usko mihinkään ”henkiseen”. Voidaan joskus jutella enemmän asiasta. Ateismi on nimittäin huomattavan vaikeaa, koska kaiken maailman ylimaallisuuksia piilee sellaisissakin ajatusrakennelmissa, joista niitä ei uskoisikaan löytyvän.
TykkääTykkää
J.
Sorry. Piti kirjoitamani/tarkoittamani, että ”ylimaalliseen henkiseen”. Buddhalainen ateistinen uskontokäsitys on tuttu ja hyväksyttävissä ateistisen maailmankatsomukseni mukaiseksi. En minä nyt siis mikään materialisti ole, joka yrittää redusoida kaiken sähkö-kemialliseksi ilmiöksi ;-).
Mutta pitää kyllä sanoa, että tuo termi ”henkinen” on erittäin ongelmallinen ja se liitetään valitettavan usein joihinkin ”ylimaallisiin” ja ”jumalallisiin” konteksteihin. Tarkoitin siis tuollaista ”henkisyyttä”, johon en usko.
TykkääTykkää
Kun suomit kansalaisia Nietzschen tuntemisen
puutteesta, missäs opuksessa olisi selostettu
oikealla asenteella tuo ’vallantahto’ ja ’ikuinen paluu’? Olisi helpompaa olla samaa tai eri mieltä, kun tietäisi, mistä puhut.
TykkääTykkää
Totta, ”henkinen” ja ”ylimaallinen” ovat myös mielenkiintoisia termejä, joiden käyttö on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä.
”Ylimaallisen” määritelmä varsinkin vaihtelee hyvin paljon sen mukaan, kuka sitä käyttää. Ihmiset luultaasti antavat sille merkityksiä ennen kaikkea omien kokemustensa perusteella. Kokemustemme pohjaltahan me lopulta määrittelemme, mikä on todellista ja mikä ei.
TykkääTykkää
Milloinkohan näemme ensimmäisen t-paidan, jossa lukee pirteän kesäisesti ”Olen emergentti ilmiö”?
TykkääTykkää
Eikö ateismi ole nimenomaan jumaluuksien kieltämistä, joka on huomattavasti jyrkempää touhua kuin niihin uskomatta oleminen.
Tuota… pitää varmaan lähteä syömään kun on niin nälkä ettei työ lause meinaa aueta itsellekään.
TykkääTykkää
Poppy,
Hitto, kun mun Kojèven lukeminen on jäänyt tolkuttoman vähäiseksi. Pitää parantaa tässä jossain vaiheessa.
Reich on todella svengaavaa tavaraa …
TykkääTykkää
J.,
Mulle ateismi (voisiko tässä puhua ”Toivoniemen ateismista”) on vapautta kaikesta ”kuvitteellisesta” maailman järjestäytyneisyydestä. Se ei välttämättä estä keskustelua teististisiä näkemyksiä edustavien kanssa. Se on lähinnä kyseenalaistamista ilman väkivaltaa.
Ainakin itse näen useat teististiset näkemykset ajatusvirheistä johtuviksi ”harhoiksi”. Poppyn tarkoittama kojèveläinen ateismi alleviivaa ultra-ateistisen näkemyksen vaikeutta. Pelkkä toisten näkemysten kieltäminen ei ole kovinkaan vaikeaa, mutta omien näkemysten kyseenalaistaminen on aina haastavaa. Siinä joutuu itse nöyrtymään ja asettumaan kysymysten äärelle vaikka olisi helpointa ummistaa silmät ja jatkaa samaan malliin.
Tässä mielessä ainakin oma ateismini ei ole kovinkaan kaukana uskonnollisesta elämästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita perinteistä henkistä askeesia. Tiettyjen asioiden eliminoiminen antaa monille muille asioille tilaa rikastuttaa elämää. Ja hyvästä elämästähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kyse. Vai mitä?
TykkääTykkää
Janne, hienosti sanottu. Hyvästä elämästä tässä tosiaan loppujen lopuksi on kysymys. Eri ihmisille sopivat erilaiset menetelmät sen tunnistamiseen ja toteuttamiseen.
Ateistinen asenne itsensä haastamisena, kieltäytymisenä lopullisista totuuksista henkisinä kainalosauvoina ja vaikeiden asioiden vaikeuden myöntämisenä – se kuulostaa hyvin paljon siltä, mitä todellinen ja vilpitön hengellinen harjoituskin on.
Ja joskus asiat ovat kauniisti järjestyksessä ja kanssakäyminen on kuin kaiken luontaisen täydellisyyden juhlistamista, ilman huolta haltuunottamisesta. Niin kuin nyt. Maljan paikka!
TykkääTykkää
J.,
Korkkaan tuon kunniaksi illan ensimmäisen oluen … Jeee!!
TykkääTykkää
Talttahampaan puheesta mieleen tulee että agnosistin epävarmuuden tila kysymyksensä edessä edustaa ateistista maailmallista epävarmuutta (puhe on aina epävarmaa ja ajallista) ja totuuden historiallisen rakentumisen hyväksymistä.
TykkääTykkää
Interesting information on this blog, thanks
TykkääTykkää