Antikristus naapurissa

Melkein naapurista on näköjään tulossa melkein seinänaapuri. Listatessaan potentiaalisesti uuden ja vanhan asunnon välisiä hyviä ja huonoja puolia, hän kysyy onko minun läheisyydessä asuminen hyvä vaiko huono asia. Se riippuu ihan siitä, mistä tykkää.

Jos tykkää jatkuvasti roketti rollin pärinästä, oudoista huudahduksista seinän takaa, ”Mä olen aivan tajuttoman siisti jätkä” -hokemista, epäkristillisiin aikoihin järjestettävistä bakkanaaleista ja rappioromanttisesti extreme-meiningistä Playstationin äärellä, niin minä olen ihannenaapuri.

Jos taas etsii rauhallista menoa ja jumalanpalvelusten kuuntelemista sunnuntaiaamuisin, niin minä en ole oikea valinta seinänaapuriksi. Mutta niinhän se on, kun on päästänyt pirun taloon, niin sitä ei saa pois manaamallakaan.

PS. En minä nyt niin hirveä naapuri ole. Enhän?