Hesarin juttusarjassa ”Rockin 50 vuotta” Ilkka Mattila saavutti suorastaan poeettisia ulottuvuuksia kirjoittaessaan Princen Purple Rain albumista. Ja mikä ettei. Levy on edelleenkin yksi suosikeistani.
Princen kulta-aika minun kirjoissani jatkuu hieman pidemmälle kuin Ilkka Mattilalla, joka katsoo juuri Purple Rainin olleen uran kohokohta. Myynnillisesti asia varmaan näin onkin, mutta taiteellisesti mielestäni Prince saavuttaa korkeimman lakipisteensä albumilla Lovesexy. Tai oikeammin pitäisi puhua julkaisemattomaksi jääneestä The Black Albumista.
Tuota julkaisematonta mestariteosta tehdessä Prince saavuttin jonkinasteisen uskonnollisen heräämisen ja valaistumisen. Sen seurauksena levyt alkoivat heiketä tasaisen tappavalla tahdilla. Jo itse Lovesexylle päätyneet The Black Albumin uudelleen työstetyt biisit olivat menettäneet terävimmän särmänsä. Ainoa kummallinen poikkeus oli juuri ennen nimenvaihtohässäkkää julkaistu Come, joka yltää riettaudessaan jopa pahamaineisen Dirty Mindin tasolle.
Prince on kaikesta huolimatta yksi minun sankareistani. Me olemme sentilleen saman pituisia (epävirallisen tiedon mukaan – virallista ei ole) ja hän on täydellinen osoitus siitä, että se ei aina ole pituudesta kiinni. Kutsua häntä kiimaiseksi funk-kääpiöksi ei ole panettelua. Hän on sitä 100%:sti.
Vanhana pornomaanikkona en voi olla lainaamatta Princen ”Alphabeth Streetin” loppua, joka irstaudessaan on suorastaan nerokas lyriikan pätkä:
Talk 2 me lover
Come on tell me what U taste
Didn’t your mama tell U
Life is 2 good 2 waste? (Put your love down)
Didn’t she tell U
That Lovesexy was the glam of them all?
If U can hang, U can trip on it
U surely won’t fall (Put your love down)
No side effects and
The feeling last 4-ever
Straight up – it tastes good
It makes U feel clever (Put your love down)
U kiss your enemies
Like U know U should
Then U jerk your body
Like a horny pony would (Put your love down)
U jerk your body like a horny pony would
Now run and tell your mama about that!
SchizoBlog 
Princeltä ysärituotannosta nousee mieleen ”Get Off”. Siinä oli sitä jotain paheellista ja kadotettua … Ja se video oli kyllä aika hemmetin siisti.
Jos Prince on kiimainen funk-kääpiö, niin minä voisin olla ennemminkin rietas rock-tappi. Kiimaisuuden ja riettauden välillä on ohut mutta selkeä ero.
TykkääTykkää
Get Off, joo – mulla oli aikanaan se maxikin, siinä oli jotain uskomattomia huilu-remixejä. Mihin lienee ajan tuuliin kadonnut, sinne missä mun muutkin vinyylit viettää eläkepäiviään, kavereilla ja kaapeissa. Joo ja tarkennuksena aikasempaan, Sign O the Times on mun suosikkilevy, mutta se kehitys mikä alko Dirty Mindin paikkeilla, piikki sille tuli just siellä Lovesexyn aikoihin.
TykkääTykkää