Euroehdokkaat verkossa osa 3

Sarjamme kolmannessa osassa arvosteluvuorossa on kunniakkaan ja perinteikkään Sosiaali-demokraattisen puolueen nuori ja reipas ehdokas Joonas Lepistö Tampereelta. Tamperehan on tunnettu punaisuudestaan. Katsotaan kuinka tuotakin väriä välillä tunnustavan puolueen edustaja pärjää SchizoBlogin julman subjektiivisessa ja kerrassaan ei mitään anteeksiantamattomassa sarjassamme.

Ensimmäinen asia, mikä suorastaan hyppää silmille Joonaksen sivuilla, on käytöstapojen puute. Eikö Joonaksen äiti opettanut nuorelle pojalleen, että sormella osoittelu on ruma tapa? Tapana se on ruma vaikka sormi osoittaisi kameran linssiin. Minä en halua nähdä kenenkään osoittelevan minua sormella. Sain siitä tarpeeksi 80-luvulla Heavy Metal -bändien julisteista huoneeni seinällä. En varsinkaan halua kenenkään osoittelevan minua sormella EU-parlamentista asti.

Kun sormella osoittelusta on selvitty, niin käy ilmeiseksi, että Joonas on monen muun ehdokkaan vastaisesti säästellyt kuviensa tarjontaa sivuillaan. Tämä on varsin mielekäs ratkaisu.

Mielekästä ei kuitenkaan ole se, että tekstin paddingia on säästelty kuviakin enemmän. Leipäteksti on jokaisella sivulla kiinni oikean taulukon vasemmassa laidassa. P-tagia ei ole myöskään käytetty, vaan kappaleiden jaottelu on hoidettu old-schoolin br-tagin avulla. Ulkoasu on myös sen mukainen. Ehkä tämä on ollut tarkoituskin. Ehkä …

Joonaksella on myös vaaliblogi – tai oikeastaan päiväkirja. Tämä on rohkea liike, koska viime vaalien aikainen Anneli Jäätteenmäen täydellinen epäonnistuminen itsensä nuorentamisessa blogilla luulisi karkoittaneen kaikki ehdokkaat kyseisen menetelmän piiristä. Mutta onnistua siinä, missä Jäätteenmäki epäonnistuu ei vaadi suuria ponnistuksia tai luonnonlahjoja.

Miten on Joonaksen blogin laita? – Sitä tavanomaista jaarittelua tilaisuudesta toiseen menemisestä. Ihan oikeasti. Ketä kiinnostaa? … Boring!! Joonas hei. Älä ole demari vaikka oletkin heidän listoilla. Pari puna-viher -sohaisua sinne tänne pistää kummasti blogiin potkua.

Niin ja sitten sellainen pieni yksityiskohta, että kannattaa päivittää päiväkirjaa siten, että viimeisin merkintä on siellä sivun ylälaidassa, ei alalaidassa. Mutta tämähän on loppujen lopuksi vain käytännönasia. Eihän sellaisella ole mitään väliä.

Sisällöstä voimme mainita sen verran, että monet Joonaksen ajamat hyvinvointivaltion säilymisen kannalta tärkeät asiat kuuluvat niihin asioihin, jotka päätetään kansallisella tasolla kussakin maassa. Näillä teemoilla ei siis välttämättä ole kovinkaan paljoa tekemistä EU-vaalien kanssa. Mutta ota nyt tästä selvää mistä tässä on kyse. Mitä me äänestämme? Ja mitä kukakin edustajaehdokas ihan oikeasti edustaisi, jos pääsisi edustamaan?

Lopullisena arviona raatimme lausuu seuraavaa: ”Joopa joo – perusdemari on perusdemari”.