On vielä auettava hieman matkasta. Tuossa aikaisemman postauksen kommentoinnissa tuli itseni ja Anzin suulla jo todettua, että pariisilaisten töykeys ja ylimielisyys on ainakin osittain täysi myytti. Eikä ainakaan tavallinen kadulla vastaan kävellyt pariisilainen vaikuttanut mitenkään tyylikkäämmältä kuin tavallinen helsinkiläinen … tietyin varauksin.
Tästä huolimatta minussa herätin Pariisissa oma sisäinen pariisilaiseni. Suunnitelin Montmartren kortteleita tallaillessamme seuraavan tarran. Olisin niin kovin halunnut nähdä kyseisiä tarroja ravintoloiden ovissa todisteena pariisilaisten synnynnäisestä kusipäisyydestä … Mutta ei.
SchizoBlog 
Pariisissa käy aivan liikaa amerikkalaisia turisteja, etenkin Montmartren kaltaisilla alueilla, joten tuollainen tarra ei oikein menisi kaupaksi.
Hyvä idea muuten, välillä tekee kieltämättä mieli potkaista kaikkia näitä honottavia Da Vinci koodia lukevia jenkkituristeja pyllylle.
TykkääTykkää
Myytti ranskalaisten USA-vihasta on liioiteltu. Kotiraamattuni The Economistin mukaan vaikka 85% ranskalaisista ei hyväksyisikään George W. Bushia, niin 72% ranskalaisista on siitä huolimatta myönteinen kuva amerikkalaisista. Anti-amerikkalaisuuden lietsominen on lähinnä ranskalaisen älymystön, ja Matti Klingen, säälittävää piipitystä jonka taustalla on jokin ihmeellinen käsitys ranskalaisen kulttuuriperinnön ylivertaisuudesta. Minä vedän Pariisissa aina khakit jalkaan, lippiksen päähän ja UCLA:n t-paidan ja tilaan leveimmällä teksasinaksentillani aina kofeiinitonta kahvia ja donitsin. Ei ole kukaan valittanut.
TykkääTykkää
Yhdyn täysin mielipiteeseesi Matti Klingestä. Siinä on yksi suurimmistä mänteistä kautta aikojen. Heti hänen perässään tulee Eero Tarasti. Mutta toisaalta, eipä ne amerikkalaisetkaan älymystön edustajat mitään suopeaa mielialaa ranskalaista kulttuuria kohtaan ole osoittanut (mm. tapaus Sokal ja hänen ”ranskalaisen postmodernin” kritiikki – muistoja 90-luvulta).
TykkääTykkää