O tempora, o mores

"Voi aikoja, voi tapoja", nämä Ciceron sanat kaikuvat korvissani
toistuvasti näinä päivinä. Minne ovat kadonneet tietyt käytöstavat
ihmisiltä? En nyt haluaisi asettua moralisoimaan, mutta jotain sinnepäin
on tehtävä. Välinpitämätön vaikeneminen olisi varmaan
suurempi paha. Joten valitaan kahdesta pahasta se vähemmän pahaksi
luultu.

En tiedä muista, mutta ainakin itse lähestyn minulle tuntematonta henkilöä tietyllä myönteisyydellä ja
tuttavallisuudella. Viha ja rakkaus ovat sen verran voimakkaita tunnetiloja,
että ne tulee toisen minulta "ansaita". Mutta perusmyönteisyys
toista kohtaan on puhdas pöytä ja tabula rasa, josta lähteä rakentamaan
tuttavuutta. Tuttavuuden saama suunta on taas sitten monesta muusta tekijästä kiinni.

Koska omaan laajan tuttavapiirin ja olen onnistunut sosiaalisissa suhteissani
vallan mainiosti, niin voin todeta metodini kaiken puolin onnistuneeksi. Se
ei vaadi suuria ponnisteluja. Kaikki on kiinni myönteisestä asennoitumisesta
toiseen heti ensimetreiltä asti. Suosittelen tätä metodia kaikille
lämpimästi.

Mutta miten eräät kohtaavat toisia (heille tuntemattomia) netissä?
Digitaalinen tila näyttää avanneen kyber-aikakauden Pandoran lippaan,
joka on täynnä käytöstapojen puutetta, pahansuopaisuutta,
katkeruutta, ilkikurisuutta ja kaunaisuutta. Blogosfäärissä kirjoittajia
haukutaan kommenteissa ja kirjoituksista vedetään karkeita johtopäätöksiä postauksen
kirjoittaneesta henkilöstä. Minuakin on postausteni pohjalta haukuttu
typerykseksi, mitättömyydeksi ja ties vaikka miksi. Halutaan osoittaa
oma ylivertaisuus minuun nähden, mutta ei olla edes luettu tekstuaalisen
tulkinnan alkeiskirjojen johdantolukuja. Teksti ja tekstin tekijä eivät
ole samoja entiteettejä. Voi myös olla, että teksti ilmaisee tekijänsä hyvin
rajattua puolta ihan tarkoituksella. *vink vink*

On mahdotonta aloittaa järkevää keskustelua, kun toinen
on jo ehtinyt saastuttaa ilman omalla negatiivisuudellaan. Näkisin mielelläni
blogit sosiaalisena kanavana (muiden ominaisuuksiensa ohella). Olisi hienoa nähdä tulevaisuudessa
tilanne, jossa toisen sosiaalinen status ja muu sen sellainen määrittyisi
enemmän hänen tuottaman sisällön perusteella eikä niin
voimakkaasti ulkoisten tekijöiden pohjalta kuin tällä hetkellä tapahtuu.
Mutta jos ihmisten kynnys alkaa tuottamaan sisältöä kaikkien saataville
nousee ihmisen huonoimpien ominaisuuksien esilletulemisen johdosta, niin en tule
näkemään oman haaveeni toteutumista koskaan.

Se, että en kirjoita SchizoBlogiin kaikkea mitä päässäni
liikkuu, on minun oma valintani. Pitkien ja jaarittelevien postausten puuttumiselle
on siis strategiset syynsä (itse asiassa tämä postaus on jo aivan
liian pitkä SchizoBlogiin). Koska suosiota on kertynyt niin on- kuin offline
maailmassa, voin sanoa onnistuneeni joissakin strategisissa valinnoissani erinomaisesti.
Olen jopa saanut osakseni eräiden vastakkaisen sukupuolen edustajien ihailua.
Ei mitenkään huono saavutus tällaiselle 158 senttiselle sintille.
Cyrano
de Bergerac -ilmiö on siis mahdollista reaalimaailmassakin.

Olen hyvin pahoillani jos SchizoBlogissa vellova narsismi ärsyttää ja
loukkaa joitakin. En kuitenkaan aio muuttaa tekstuaalista strategiaani teidän
takia pätkääkään. Minulla ei ole siihen minkäänlaista
velvoitetta. Te voitte lopettaa SchizoBlogin seuraamisen. Ei täällä tarvitse
käydä lukemassa postauksia, jos se niin vituttaa. Ja näille
tiettyjen aiheiden käsittelyä vaativille terveiseni ovat – Perustakaa
oma blogi näiden aiheiden käsittelemiseksi. En minä teille nyt
kaikkea anna valmiiksi purtuna. Vai onko sittenkin niin, että omat rahkeet
eivät
riitä muuhun kuin suun soittamiseen toisten kommenttiosastolla tai hate-mailin
lähettämiseen? Pistäkää paremmaksi, jos siltä tuntuu.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Suorastaan kehoitan tekemään
näin.

Joten lopuksi summaan oman moralisaarnani näin: käyttäkää niitä käytöstapoja
ja kohdentakaa luovuutenne muuhun kuin räksytykseen.