Bloggaamishalun paluu

Sekalaista

Menetin päiväksi bloggaamishaluni. Kuukkeli-gaalan jälkimainingit ovat näyttäneet menneen paikoitellen ala-arvoiseksi suunsoittamiseksi ja kateelliseksi lässyttämiseksi. Muutama mitättömyys on myös sylkenyt SchizoBlogiinkin päin. Tällaisiin provokaatioihin en yleensä reagoi sen suuremmin. Tälläkin kertaa näytän näin tekstuaalisesti keskisormeani ja vilautan takavalojani, kun kiihdytän kohti auringonlaskua tällä informaation baanalla.

Itse olisin mielelläni nähnyt enemmän keskustelua blogien olemuksesta ja ilmiön tilasta Suomessa. Muutama luku voisi antaa jengille vähän muuta ajattelemisen aihetta. Puolassa on arvioitu olevan 100 000 blogia ja sananvapauden rajoittamisesta tunnetussa Iranissa on asukaslukuun nähden enemmän blogeja kuin Suomessa.

Nämä luvut eivät varmasti kerro siitä, että meillä suomalaisilla olisi vähemmän sanottavaa/kirjoitettavaa kuin muilla. Se, että meillä tuntuu olevan korkeampi kynnys julkaista itseämme julkisesti, selittyy varmasti osittain sillä että päänaukominen ja näsäviisastelulla vittuilu tuntuvat asuvan hyvin syvällä joidenkin kanssa-asukkaidemme identiteetissä. Tämän pohjasakan pintaan nousemista ei vähennä bloggaamisen mahdollistama anonymiteetti.

Näin Vapun kunniaksi sanon näille pohjamudille ”Haistakaa Vittu!” seuravilla Spinozan affektien määritelmillä ja selityksellä (Etiikka affk.määr. XL & XLI + selitys):

Uskaliaisuus on halua, joka saa jonkun ryhtymään sellaisiin vaarallisiin asioihin, joihin muut hänen kaltaisensa eivät rohkene ruveta.

Pelkuruus on sitä, että jonkun halua estää sellaisen vaaran pelko, mihin hänen kaltaisensa uskaltavat antautua.

Selitys

Pelkuruus ei siis ole muuta kuin jonkin sellaisen pahan pelkoa, mitä useimmiten ei ole tapana pelätä; siksi en lue sitä halusta syntyvien affektien joukkoon. Tahdoin kuitenkin selittää sen tässä yhteydessä, koska pelkuruus on todellakin uskaliaisuuden vastakohta, sikäli kuin pidämme silmämääränä halua.

Julkaissut Janne Toivoniemi

Julkaistu

26 vastausta artikkeliin “Bloggaamishalun paluu”

  2. Se, että ei reagoi sen suuremmin provokaatioihin, ei tarkoita etteikö niitä päästelevien sanat loukkaisi. Silti hieman palautetta antavanakin, en lähde sen suuremmin yksilöimään ketään tai osoittelemaan sormella.

    Ja huom!! Rakentava kritiikki ei ole päänaukomista … sellaista, vaan harvemmin saa palautteeksi.

    Tykkää

  3. Ymmärrän Jannen purkauksen. Ja ymmärrän sen vähemmän henkilökohtaisena kuin laajempana turhautumisena. Me suomalaiset emme totisesti voi kehua halullamme ja kyvyllämme nostaa ja suorittaa uskaliaita, vaarallisia, ennen näkemättömiä tekoja. Sen sijaan turvallinen, varma, itseltä vähemmän vaativa vaihtoehto on aina tyhjänpuhujien pelkurimainen suunsoitto. Parhaissa blogeissa tuo Spinozan tarkoittama uskaliaisuus toteutuu kaksisuuntaisessa merkityksessään: julkaiseminen on itsessään varrallinen teko ja samaan aikaan rohkaisee muita seuraamaan perässä, tekemään oman juttunsa vailla pelkoa ja häpeää. Don’t give up yhe fight!

    Tykkää

  4. Janne, parasta vain totutella siihen että pienenkin julkisuuden sivuvaikutuksena tulee myös whinetys joka tuntuu joskus vievän maun koko hommalta.

    Tykkää

  5. Karri,

    Kiitos. Tuota juuri tarkoitin.

    samik,

    Näinhän se on. Mutta aina välillä pitää antaa itselle lupa antaa hieman takaisin. Eihän kurittomat kakarat opi koskaan mitään, jos kukaan ei edes yritä ojentaa 😉

    Tykkää

  7. Siis kamoon! Mitä se teille kuuluu mitä mieltä teistä ollaan huutomerkki kysymysmerkki piste Siis fäkjyy 🙂

    Tykkää

  10. Mälsimyksiä aina riittää, mutta on tuosta jälkipyykistä irronnut sivullisille myös yksi hauska ilmiö: muutaman päivän sangen runsas linkittely suuntaan jos toiseenkin. Olen löytänyt helmiä sen takia, joten kiitos nyt kohun nostattavasta gaalasta, hyvistä voittajablogeista, bileistä joihin en ehtinyt ja kaikesta muusta sellaisesta.

    Tykkää

  12. Kew: ”Tämä edelleen todistaa kantani siitä ettei kenelläkään (ainakaan täällä) taida edes olla halua tehdä Kuukkeli-palkinnoista yhtään sen uskottavampaa kuin Suomen blogiskenestäkään.”

    Miksi valheesta pitäisi tehdä uskottava?

    Tykkää

  13. Ei mitään hajua kuka vinoille kenelle ja minkä takia, mutta asian ymmärsin Samikin kirjoituksesta:

    ”Tuotoksiani saa toki arvostella mutta täytyy ymmärtää että toisin kuin pesunkestävät poliitikot ja muut julkkikset, minä ainakin olen ”julkisuudesta” huolimatta edelleen ihan tavallinen blogistanin kansalainen joka saattaa joskus vetää miedostakin kritiikistä herneen nenään ja mököttää.”

    Samaa paksunahkaisuutta oppivat myös toimittajat… Lukijalle ei saa suuttua. 😦

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.